Työni valtuustossa jatkuu.
Ollaan yhteydessä!
T. Jasminiitta
keskiviikko 29. lokakuuta 2008
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Vielä ehtii äänestämään, aina ilta kahdeksaan saakka!
Huh huijaa! Vaalityö on tehty ja nyt vaan odotellaan vaalien tulosta.
Ulkona on aivan ihanan raikas sää! Sellaisessa viimassa ja tihuutuksessa, kun puskee äänestyskopille ja takaisin kotiin, tuntee tehneensä jotakin tärkeää.
Kotona voi sitten hyvillä mielin käpertyä sohvan nurkkaan teekupin kanssa. Kainalossa on tosin vähän tungosta ja kirjaakaan ei tarvitse itse valita. Eemelin kootut metkut ja muutama muu vaihtoehto ilmestyy käteen vakuuttavin suosituksin ihan itsekseen.
Leppoisan sunnuntaipäivän vieton lomassa tulin koneelle lukemaan sähköpostin, koska on sattunut niinkin, että vielä vaalipäivänä jokunen äänestäjä etsii sopivaa ehdokasta ja kyselee vielä viimeisiä tärkeitä asioita ja katsomaan kotisivujeni tilannetta. Ilokseni huomaan, että kotisivuillani on tänään hyvinkin vilkasta. Lähemmäs toistasataa käyntiä tämän päivän aikana.
Vielä muutaman tunnin ajan jokaisella äänioikeutetulla on mahdollisuus tarttua ruoriin ja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteisiä asioitamme ohjaillaan. Jokainen ääni vääntää ruoria johonkin suuntaan. Käytäthän Sinäkin omaa voimaasi ja äänestät itsellesi tärkeiden asioiden puolesta.
Ulkona on aivan ihanan raikas sää! Sellaisessa viimassa ja tihuutuksessa, kun puskee äänestyskopille ja takaisin kotiin, tuntee tehneensä jotakin tärkeää.
Kotona voi sitten hyvillä mielin käpertyä sohvan nurkkaan teekupin kanssa. Kainalossa on tosin vähän tungosta ja kirjaakaan ei tarvitse itse valita. Eemelin kootut metkut ja muutama muu vaihtoehto ilmestyy käteen vakuuttavin suosituksin ihan itsekseen.
Leppoisan sunnuntaipäivän vieton lomassa tulin koneelle lukemaan sähköpostin, koska on sattunut niinkin, että vielä vaalipäivänä jokunen äänestäjä etsii sopivaa ehdokasta ja kyselee vielä viimeisiä tärkeitä asioita ja katsomaan kotisivujeni tilannetta. Ilokseni huomaan, että kotisivuillani on tänään hyvinkin vilkasta. Lähemmäs toistasataa käyntiä tämän päivän aikana.
Vielä muutaman tunnin ajan jokaisella äänioikeutetulla on mahdollisuus tarttua ruoriin ja vaikuttaa siihen, mihin suuntaan yhteisiä asioitamme ohjaillaan. Jokainen ääni vääntää ruoria johonkin suuntaan. Käytäthän Sinäkin omaa voimaasi ja äänestät itsellesi tärkeiden asioiden puolesta.
sunnuntai 5. lokakuuta 2008
Vaalityötä tekemässä
Nämä ovat neljännet kunnallisvaalit, joissa olen ehdokkaana. Kolmella edellisellä kerralla äänet riittivät reilusti valtuutetun paikkaan. Nyt ennen vaaleja, en juuri olenkaan pohdi sitä, uusinko paikkani valtuustossa. Sen näkee vaalipäivän iltana, sunnuntaina 26.10. Päätettäviä ja hoidettavia asioita sen sijaan pohdin paljonkin.
Mielenkiintoisinta vaaleissa on mielestäni erilaisten ihmisten tapaaminen. Näissä lyhyissä hetkissä olen saanut tavata ihmisiä, joita en ehkä muuten tulisi tavanneeksi. Olen kuullut mitä erilaisimpia elämäntarinoita, joutunut puntaroimaan mielipiteitäni kiperiin kysymyksiin ja kuullut selkeitä ehdotuksia jonkun yksittäisen asian korjaamiseksi paremmalle tolalle.
Eilen vaalitapahtumassa Viherlaakson ostarilla ihmiset joivat kupin kahvia ja jäivät juttelemaan pienestä tihkusateesta huolimatta. Pisimmän keskustelun kävin päivähoidosta. Alkaa muodostua kuva siitä, että osa lapsiryhmistä, niin päivähoidon, koulun kuin iltapäivähoidonkin puolella, on niin haasteellisia, että on sillä rajalla saavatko lapset enää asianmukaista hoitoa ja ohjausta, ja jaksavatko työntekijät enää pitkään. Tämä on tullut niin monesta suusta, ettei voi olla sattumaa.
Mieleen jäi myös mies, joka kertoi pettyneensä polittiikkaan 90-luvun laman jälkeen. Monet ihmiset menettivät silloin kaiken, niin omaisuuden, terveyden kuin perheensäkin. Miehen kanssa jutellessä huomasin, että 90-luvun lama on yksi niistä kestoaiheista, joka nousee vaalitapahtumissa ihmisten puheissa aina yhä uudelleen esiin. Siitä on jäänyt ihmisille traumoja ja lama seuraamuksineen vaikuttaa vieläkin monien ihmisten elämään. Tämä mies lopetti keskustelun retoriseen kysymykseen, miksi murhamies saa 12 vuoden tuomion, mutta maallisesta erehdyksestä, vaikka ei mitään rikollista olisi tehnytkään saa jopa 17 vuoden velkavankeuden.
Mielenkiintoisinta vaaleissa on mielestäni erilaisten ihmisten tapaaminen. Näissä lyhyissä hetkissä olen saanut tavata ihmisiä, joita en ehkä muuten tulisi tavanneeksi. Olen kuullut mitä erilaisimpia elämäntarinoita, joutunut puntaroimaan mielipiteitäni kiperiin kysymyksiin ja kuullut selkeitä ehdotuksia jonkun yksittäisen asian korjaamiseksi paremmalle tolalle.
Eilen vaalitapahtumassa Viherlaakson ostarilla ihmiset joivat kupin kahvia ja jäivät juttelemaan pienestä tihkusateesta huolimatta. Pisimmän keskustelun kävin päivähoidosta. Alkaa muodostua kuva siitä, että osa lapsiryhmistä, niin päivähoidon, koulun kuin iltapäivähoidonkin puolella, on niin haasteellisia, että on sillä rajalla saavatko lapset enää asianmukaista hoitoa ja ohjausta, ja jaksavatko työntekijät enää pitkään. Tämä on tullut niin monesta suusta, ettei voi olla sattumaa.
Mieleen jäi myös mies, joka kertoi pettyneensä polittiikkaan 90-luvun laman jälkeen. Monet ihmiset menettivät silloin kaiken, niin omaisuuden, terveyden kuin perheensäkin. Miehen kanssa jutellessä huomasin, että 90-luvun lama on yksi niistä kestoaiheista, joka nousee vaalitapahtumissa ihmisten puheissa aina yhä uudelleen esiin. Siitä on jäänyt ihmisille traumoja ja lama seuraamuksineen vaikuttaa vieläkin monien ihmisten elämään. Tämä mies lopetti keskustelun retoriseen kysymykseen, miksi murhamies saa 12 vuoden tuomion, mutta maallisesta erehdyksestä, vaikka ei mitään rikollista olisi tehnytkään saa jopa 17 vuoden velkavankeuden.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
lauantai 27. syyskuuta 2008
Maksuton päivähoito
Demareiden ajatusta ilmaisesta päivähoidosta on nyt äimistelty muutama kuukausi. Olikohan samanlaista ihmettelyä silloin, kun 1900-luvun alussa SDP:n edeltäjän Työväenpuolueen riveistä nousi puolueista ensimmäisenä, että sivistys kuuluu kaikille. Koulunkäynnin olisi oltava jokaiselle ei vain mahdollisuus, vaan myös velvollisuus. Tänään harva enää kyseenalaistaa sitä.
Miksi päivähoidon tulisi olla ilmaista? Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi siitä pitäisi maksaa? Päivähoito on peruspalvelu, jota lähes jokainen lapsiperhe jossain vaiheessa tarvitsee. Päivähoidon kulujen poistaminen perheiltä tasaisi kuluja lapsiperheiden ja muun väestön välillä tehokkaasti. Se olisi kädenojennus työn ja perheen yhteensovittelussa. Kun menot pienenevät pikkulapsiperheissä, myös tulopuolta ja sitä kautta työpäivän pituutta voitaisiin arvioida uudelleen.
Päivähoito kuuluu yhä tiiviimmin elinikäiseen oppimiseen. Espoossakin kaavaillaan päivähoidon siirtämistä sivistystoimen alaisuuteen.
Maailmalla on monenlaisia esimerkkejä päivähoidon ja koulun järjestämisestä. Pääsin tutustumaan Slovenian palveluihin. Siellä päivähoito on maksullinen perheen ensimmäiselle hoitoon tulevalle lapselle, mutta maksuton kaikille seuraaville. Tämä tuntuu neljän lapsen äidistä reilulta. Jokainen maksaa saman kynnysrahan oli lapsia yksi tai liuta.
Miksi päivähoidon tulisi olla ilmaista? Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi siitä pitäisi maksaa? Päivähoito on peruspalvelu, jota lähes jokainen lapsiperhe jossain vaiheessa tarvitsee. Päivähoidon kulujen poistaminen perheiltä tasaisi kuluja lapsiperheiden ja muun väestön välillä tehokkaasti. Se olisi kädenojennus työn ja perheen yhteensovittelussa. Kun menot pienenevät pikkulapsiperheissä, myös tulopuolta ja sitä kautta työpäivän pituutta voitaisiin arvioida uudelleen.
Päivähoito kuuluu yhä tiiviimmin elinikäiseen oppimiseen. Espoossakin kaavaillaan päivähoidon siirtämistä sivistystoimen alaisuuteen.
Maailmalla on monenlaisia esimerkkejä päivähoidon ja koulun järjestämisestä. Pääsin tutustumaan Slovenian palveluihin. Siellä päivähoito on maksullinen perheen ensimmäiselle hoitoon tulevalle lapselle, mutta maksuton kaikille seuraaville. Tämä tuntuu neljän lapsen äidistä reilulta. Jokainen maksaa saman kynnysrahan oli lapsia yksi tai liuta.
torstai 25. syyskuuta 2008
Työt sitten alkoivat...
Siitä saakka, kun hoitovapaani päättyi ja työt alkoivat elokuussa, toisaalta työn ilosta ja toisaalta työn määrästä johtuen, en ole tehnyt juuri muuta kuin töitä. En ole harrastanut juurikaan mitään. Parit juoksulenkit Pitkäjärveä ihaillen olen juossut, mutta kuntosalikortti on kuivumassa toistaiseksi. En ole tavannut juuri ketään työpaikan ulkopuolisia ihmisiä. Hyvä jos edes omaa miestäni. Hän huhuilee kyllä kovasti toiveikkaana, josko viihtyisin hetken hänen seurassaan, ennen kuin simahdan kesken lauseen. En ole lukenut mitään Otavan Tuhattaiturin opettajaopasta kummempaa. Äiti välillä pirauttaa tai lähettää huolestuneen tekstarin: "En viitsi häiritä, mutta kuinka voit?"
Serkun soitosta piristyneenä soitin siskolleni. Annan pyytämättä muutaman isosiskomaisen hyvää tarkoittavan vinkin, joita siskoni tuskin muistaa omaa tuohtumustaan kauemmin. Toivottelemme hyvät yöt ja tunnen oloni taas kotoisaksi. Ennen nukahtamista mielessä käväisee, että ei sitten ilmeisesti kannata odotella sitä, että lapsemme ovat liian vanhoja kinatakseen keskenään. Sen sijaan päätän edes yrittää survoa pullataikinana paisuvan työmääräni kohtuulliseen työaikaan. Se on varmaankin kaikkien etu pidemmällä tähtäimellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)