Tuore kulttuurilautakunta kokoontui

Uusi kulttuurilautakunta kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Lautakunta uudistui melkoisesti, sillä edellisen lautakunnan jäsenistä lisäkseni jatkavat vain Teresia Volotinen ja Jani Tiainen. Demareiden toinen lautakunnan jäsen on Abdifitah Abdi ja varajäsenemme ovat Helena Sistonen ja Hannu Suntio.
Lautakunta kävi lähetekeskustelun kirjastoverkosta. Meillä espoolaisilla on kirjastojen suhteen käynyt hyvä onni. Päättäjät ovat olleet kirjastomyönteisiä ja kirjastotoimenjohtaja Jaana Tyrni on ennakkaluulottomasti lähtenyt kehittämään kirjastoja tämän päivän kysyntää vastaavaksi.
Sellon kirjasto on koko maan toiseksi vilkkain kirjasto ja Ison omenan kirjasto on viidennellä sijalla. Entresse saa pian alakertaansa musiikkikahvilan ja uskon, että uusi lautakunta ja valtuusto tekevät parhaansa, että Espoonlahden kirjasto ja kulttuuritilahanke saadaan etenemään. Lisäksi meillä on joukko pieniä lähikirjastoja, jotka täydentävät tarjontaa. Olin unohtaa Tapiolan kirjaston, jonka lisätilantarpeet ovat kytköksissä muuhun Tapiolan alueen myllerrykseen.
Suurten aluekirjastojen ohella tarvitsemme myös pieniä lähikirjastojamme. Viimekauden lautakunnan puheenjohtajan tehtävää hoitaessani sain kuulla monta tarinaa siitä, mikä on lähikirjaston rooli espoolaisille. Se on opiskelupaikka, etätyöpaikka, kotona lapsiaan hoitavan hengähdyshetki, hitaasti kävelevän vanhuksen päivittäinen lehdenlukupaikka, sairaseläkkeellä olevalle paikka, jossa voi nähdä muita ihmisiä, se on pikkukoululaisten iltapäivien turva, se on kavereiden tapaamispaikka, erilaisten yhdistysten kokoontumispaikka, se on syy lähteä illalla sohvalta pienelle happihyppelylle, se on ilo ja lääke moneen vaivaan. Mieleeni tulee vanha Rautakirjan mainos hieman muunnetussa muodossa:

 

 

Kirjasto - sellaisena kuin sinä haluat.


 

Kaupunginjohtajan vuoden 2013 talousarvio ja taloussuunnitelma

Tänään postilaatikosta löytyi viikonloppulukemista...

...kaupungin haasteena on edelleen kasvukivut ja ikäihmisten määrän lisääntyminen absoluuttisesti ja suhteellisesti...

...perehdyn yleisten koko budjettia kuvailevien alkusanojen jälkeen siihen, kuinka Tilakeskus-liikelaitoksen veloittamista tilakustannuksista aiheutuvat taloudelliset paineet ehdotetaan ratkaistaviksi ja sitten sivistystoimen osuuteen...

...itselleni on ehdottoman tärkeää, että nuorten elämänsyrjään kiinni pääsemiseksi tehdään kaikki mahdollinen.

Kunnallisvaalit lähestyvät

Olen ollut vuodesta 1997 saakka kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Tähän aikaan on mahtunut opiskelua, perheen kasvaminen, muuttoja Espoon sisällä ja moninaisia luottamustehtäviä kaupunginvaltuuston ohella mm kaupunginhallituksen ja Uudenmaan maakuntahallituksen jäsenyydet, Ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen varapuheenjohtajuus sekä ympäristölautakunnan ja kultuurilautakunnan jäsenyydet. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut kulttuurilautakunnan puheenjohtajana.

Minkä asioiden eteen olen tehnyt töitä, äänestänyt ja puhunut? Minulle ihmisten hyvinvointi, toimivat palvelut, arjen sujuminen, turvallisuus ja viihtyisä ympäristö ja elivoimainen luonto ovat olleet tärkeitä asioita. Olen tehnyt aloitteen Pitkäjärven kunnostamisesta sekä järvenrantaraittien suunnittelemisesta Espoon järvien rannoille. Äitinä ja opettajana perheiden palvelut ja lasten asiat ovat luonnollisesti lähellä sydäntä. Olen sitä mieltä, että tärkeimmät palvelut Espoon pitää järjestää omana toimintana ja ulkoistamisessa on maltti valttia. Kultuurilautakunnan puheenjohtajana olen yrittänyt edistää lasten taideharrastusten hintojen pysymistä kohtuullisina ja harrastusmahdollisuuksien sijoittumista kysynnän mukaan eripuolille kaupunkia. Olen myös puolustanut väsymättömästi lähikirjastoja. Lisää ajatuksiani löytyy kotisivultani.


Joka neljäs vuosi toimitettavissa kunnallisvaaleissa valitaan henkilöt kaupunginvaltuustoon.

Kuntavaalit ovat sunnuntaina 28.10.2012 klo 9–20.
Ennakkoäänestys toimitetaan kotimaassa 17.–23.10.2012.

Linkki: Espoon kaupunki kuntavaalit.

Hyvinvointia kulttuurin keinoin

Viime vuosina käsitys eri kulttuurimuotojen hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on saanut entistä enemmän jalansijaa. Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi siitä, että kulttuuriharrastuksilla on muutakin annettavaa kuin pitää lapset pois pahanteosta, mikä sekin on tietysti tärkeä asia.

Kulttuurilautakunnan seminaarissa pohdimme, mitkä ovat aikamme suurimpia ongelmia ja voiko kulttuuri moninen muotoineen olla mukana ratkomassa näitä pulmia.

Lautakunta katsoi suurimmiksi ratkaistaviksi asioiksi yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämisen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen, kotiseutuun kiinnittymisen, monikultturisuuteen liittyvät kysymykset sekä ympräristökysymykset.

Seminaarissa pyrimme kirkastamaan, millä tavoin kulttuuri voisi olla osallisena kaupnkilaisten hyvinvoinnin edistäjänä täällä Espoossa. Esiin nousi konkreettisia käytännön asioita, jotka lisäävät kuntalaisten kulttuurin harrastamisen mahdollisuuksia ja erilaisia palveluiden järjestämiseen liittyviä seikkoja, jotka sujuvoittavat kuntalaisten tietä kulttuurin pariin.

Seminaariaineisto on lautakunnan käsittelyssä syksyllä ja jaetaan sitten valtuustolle.

Pääkaupunkiseudun alueiden polarisaatio näkyy kouluissa

Suomen akatemia on tutkimuksessaan varmistanut sen, mitä moni meistä lasten ja nuorten kanssa työskentelevistä on jo uumoillutkin. Pääkaupunkiseudulla yläkoulujen väliset erot ovat erittäin hälyttäviä. Linkki artikkeliin tässä.

Vauvaperhetyöryhmä lopetettiin

Vappuaaton Hesarin mielipidesivulla HUSin vauvaperhetyöryhmän jäsenet Tove Herzberg, Lisa Friberg ja Liisa Mäkelä kirjoittavat, että HUS lopettaa vauvaperhetyöryhmän ja ilmaisevat huolensa mielenterveydellisistä ongelmista kärsivien äitien ja heidän vauvojensa hoidosta jatkossa.

Mihin tämä päätös perustuu ja ennen kaikkea, mitä tarjotaan tilalle?

Päätös on lyhytnäköinen ja antaa aihetta suureen huoleen.

On erittäin tärkeää, että äidit saavat apua ajallaan, ennen kuin ongelmat kärjistyvät ja että vastasyntyneillä vauvoilla on vuorovaikutukseen kykenevät vanhemmat ja että vauvat saavat turvallisen ja hyvän alun elämälleen.

Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastamiseen

Lasten harrastustaminen on saanut erikoisia piirteitä. Osa lapsista harrastaa alle kouluikäisestä asti useita kertoja viikossa valmennusryhmissä, joihin ei enää kouluikäisiä huolita, koska liikeradat oppii parhaiten pikkunatiaisena. Osa lapsista kiinnostuu jostakin harrastuksesta vasta alakoululaisena, näin olen ikäloppuna ja saa kuulla, että ehei. Juna meni jo. Osa harrastuksista on niin kalliita, että perheen on pakko valita harrastuksen tai täyden vatsan välillä. Osa harrastuksista kasvaa ja paisuu muutamassa vuodessa sellaisiin mittoihin, että yhden lapsen harrastaminen määrää koko perheen elämänrytmin. Osa harrastuksista loppuu, koska lapsi väsyy liian runsaisiin harrastuskertoihin, perhe väsyy kuljettamaan lasta kaiken liikenevän vapaa-ajan ympäri Uuttamaata ja harrastuksen vaatimat taloudelliset satsaukset hipovat pilviä.

Helsingissä vuonna 2008 lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittavassa selonteossa todetaan, että lasten harrastaminen eroaa merkittävästi kaupungin erialueilla ja että yksinhuoltaja perheiden lapsissa oli selvästi enemmän lapsia, joilla ei ollut yhtäkään harrastusta.

Kuinka ihmeessä voi olla näin vaikeaa saada aikaiseksi sellaista lasten harrastustamisen kulttuuria, jossa jokaiselle lapselle löytyy mieleinen harrastus ja jossa harrastus pysyy harrastuksena?

Oheisissa linkeissä painavaa asiaa ja tutkittua tietoa lasten harrastamisesta.

* Hans Günther Bastianin (1990-luvulla) tutkimus musiikkiharrastuksen vaikutuksesta lasten elämään. 

* Päivi Bergin (2010) tutkimus, jossa sivutaan mm perheen taloudellisen tilanteen heijastumista harrastuksiin, koululiikuntaan ja asemaan ryhmässä.

Näiden tutkimusten valossa lasten harrastusmahdollisuuksien parantaminen on parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa.

Koulua, harrastuksia ja yksinäisiä iltapäiviä

Koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat puhuttaneet jo reilun kymmenen vuotta. Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen nostivat huolen esille 90-luvun lopulla ja kaikki lehdet pursuivat tietoa siitä, millaisia riskejä liika yksinoleminen aiheuttaa. Saatiin aikaan iltapäiväkerhot. Tarve iltapäivätoiminnalle on kuitenkin paljon suurempi kuin tämän hetkinen tarjonta.

Ikävää, että tärkeä asia katsotaan loppuun käsitellyksi ja käsillä oleva taloustaantuma säikäyttää viimeistään sulkemaan suut.

Nyt on kuitenkin juuri se aika, jolloin lasten hyvinvointiin pitää puuttua napakammin kuin koskaan.

Iltapäivätoiminta kouluilla voi olla monimuotoista ja se voi olla yhdistelmä monien eri toimijoiden tarjoamia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Missä ovat koulujen omat jalkapallo- ja uimajoukkueet? Entäs kuorot? Taideoppilaitokset ja urheiluseurat voisivat rantautua kouluille nykyistä paljon runsaammassa määrin.

Espoossa puhumme ennaltaehkäisemisestä, lasten ja nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Ajatus on oikeansuuntainen, joskin haparoiva ja jostain syystä ajatus ei kuitenkaan päädy määrärahaksi budjettikirjaan. Iltapäivätoiminnan saaminen kouluille on osittain kuitenkin taloudellinen kysymys.

Vaalityötä tekemässä

Nämä ovat neljännet kunnallisvaalit, joissa olen ehdokkaana. Kolmella edellisellä kerralla äänet riittivät reilusti valtuutetun paikkaan. Nyt ennen vaaleja, en juuri olenkaan pohdi sitä, uusinko paikkani valtuustossa. Sen näkee vaalipäivän iltana, sunnuntaina 26.10. Päätettäviä ja hoidettavia asioita sen sijaan pohdin paljonkin.

Mielenkiintoisinta vaaleissa on mielestäni erilaisten ihmisten tapaaminen. Näissä lyhyissä hetkissä olen saanut tavata ihmisiä, joita en ehkä muuten tulisi tavanneeksi. Olen kuullut mitä erilaisimpia elämäntarinoita, joutunut puntaroimaan mielipiteitäni kiperiin kysymyksiin ja kuullut selkeitä ehdotuksia jonkun yksittäisen asian korjaamiseksi paremmalle tolalle.

Eilen vaalitapahtumassa Viherlaakson ostarilla ihmiset joivat kupin kahvia ja jäivät juttelemaan pienestä tihkusateesta huolimatta. Pisimmän keskustelun kävin päivähoidosta. Alkaa muodostua kuva siitä, että osa lapsiryhmistä, niin päivähoidon, koulun kuin iltapäivähoidonkin puolella, on niin haasteellisia, että on sillä rajalla saavatko lapset enää asianmukaista hoitoa ja ohjausta, ja jaksavatko työntekijät enää pitkään. Tämä on tullut niin monesta suusta, ettei voi olla sattumaa.

Mieleen jäi myös mies, joka kertoi pettyneensä polittiikkaan 90-luvun laman jälkeen. Monet ihmiset menettivät silloin kaiken, niin omaisuuden, terveyden kuin perheensäkin. Miehen kanssa jutellessä huomasin, että 90-luvun lama on yksi niistä kestoaiheista, joka nousee vaalitapahtumissa ihmisten puheissa aina yhä uudelleen esiin. Siitä on jäänyt ihmisille traumoja ja lama seuraamuksineen vaikuttaa vieläkin monien ihmisten elämään. Tämä mies lopetti keskustelun retoriseen kysymykseen, miksi murhamies saa 12 vuoden tuomion, mutta maallisesta erehdyksestä, vaikka ei mitään rikollista olisi tehnytkään saa jopa 17 vuoden velkavankeuden.

Kulttuurielämyksiä kaikille lapsille ja nuorille

Olemme ottaneet aimo harppauksen tänä syksynä Espoossa lasten ja nuorten kulttuuri- ja liikuntakasvatuksen saralla, kun Espoon liikunta- ja kulttuuripolku KULPS! johdattaa aiempaa järjestelmällisemmin jokaisen espoolaisen koululaisen kotiseutumme kulttuuritapahtumiin, liikuntapaikkoihin ja kirjastoihin. KULPS! pohjautuu valtakunnalliseen opetussuunniltemaan ja oikeastaan mahdollistaa aidosti opetussuunnitelman noudattamisen ensimmäistä kertaa. Nyt sopivan kohteen löytäminen on helppoa ja lähteminen onnistuu, koska matka- ja lippurahat ovat olemassa. Tähän saakka jokainen opettaja on saanut itsekseen pohtia mistä löytäisi sopivan opetussuunnitelmaa tukevan kohteen päiväsaikaan, mistä saisi rahat ja kysellä oppilailta, onko kyseinen vaivalla löytynyt kohde kenties jo käyty viime vuonna.

Erityisen tästä hankkeesta tekee juuri se, että se koskettaa kaikkia lapsia. KULPS!in hyödyntäminen opetuksessa ei ole pakollista, mutta se luo aiempaa paremmat mahdollisuudet osallistumselle.

Espoon KULPS!-hankkeen esikuva on Turussa. Espoon kulttuurilautakunta kävi muutama vuosi sitten Turussa vierailulla tutustumassa Turun perusopetuksen kulttuuripolkuun. Tukulaiset olivat huomanneet, että valtakunnallista opetussuunnitelmaa on vaikea noudattaa, jos mahdollisuudet rajoittuvat koulun seinien sisäpuolelle. Heitä luonnollisesti myös innoitti oman kaupunkinsa upea tarjonta.

Seuraavaksi KULPS!a kehitetään siten, että myös erityisryhmien on mahdollista ottaa osaa KULPS! -retkille. Ja jotta kohteisiin liikkuminen olisi sujuvaa, turvallista ja tasapuolista yhteistyötä Ytv:n kanssa on tiivistettävä.

Budjetti 08 lapset, nuoret ja perheet

Valtuustopuhe vuoden 2008 budjetin käsittelyn yhteydessä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Katselin budjettikirjaa sillä silmällä, mitä se lupaa lapsille ja nuorille ja olemmeko onnistuneet kohdentamaan resursseja ja huomiota niihin paikkoihin, joissa tarve on suurin.

21 OECD maata käsittävässä tutkimuksessa nousee esiin, että Suomessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota lasten ja nuorten sosiaalisiin verkostoihin. Aivan erityisesti tulisi tarkastella perheitä, perheiden hyvinvointia ja ystävyyssuhteita. Huomio kiinnittyy myös suomalaislasten liian varhaiseen itsenäistämiseen, humalahakuiseen juomiseen ja monilapsisten yksinhuoltajaperheiden määrän kasvuun. Näitä samoja asioita on tullut esiin myös muissa seurannoissa ja tutkimuksissa.

Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla suurin huostaanotettujen lasten ja nuorten ryhmä on 13-17 vuotiaat, joilla ei ole aikaisemmin kontaktia lastensuojeluun. Keskiluokkaisten ja hyvintoimeentulevien perheiden osuus lastensuojelun asiakkaista on selvästi kasvanut. Huostaanottojen syynä on vanhempien kuormittuminen, vanhempien pyyntö, että lapsi huostaanotetaan ja voimien loppuminen lapsen kanssa.

Eli tänä päivänä on kasvava määrä lapsia, joilla ei ole kotona sellaista aikuista, joka kykenisi ottamaan vanhemman roolin ja tehtävät hoitaakseen.

Tätä taustaa vasten on hyvä, että tässä budjetissa lisätään resursseja yhteen lasten keskeisistä ympäristöistä, kouluun. Lisätään koulupsykologien ja kuraattorien määrää enemmän tarpeita vastaavaksi. Tällä ratkaisulla tuemme myös opettajien työssä jaksamista, sillä oppilashuoltoryhmä on merkittävä taustatuki ja konsultaatioapu arjen kasvatustyössä.

Tuntikehyksen kasvattaminen koituu niin ikään oppilaiden hyödyksi. Lisäresurssien kohdentaminen tuki- ja jakotunteihin lisää luokkaopetuksen tehokkuutta ja mikä tärkeintä, se mahdollistaa oppilaiden kohtaamisen ja yksilöllisen huomioimisen aiempaa paremmin.

Hyvä asia on myös se, että lasten ja nuorten harrastuksiin osallistumista ja osallistumattomuutta tullaan ehdotukseni mukaan tarkastelemaan.

Vielä emme tässä budjetissa kohdista huomiota lasten tärkeimpään kasvuympäristöön, perheeseen. Seuraava suuri haaste on neuvolan kehittäminen paremmin perheiden tarpeita ja ajan haasteita vastaavaksi.
Perheet toivovat neuvolalta vertaisryhmiä, tietoa ja tukea koskien vanhemmuutta, parisuhdetta ja ylipäätään perheenä olemista silloin, kun ei varsinaisesti ole mitään vakavia ongelmia vaan normaaleja arkielämän haasteita. Perheillä on halu selvitä itse, mutta aina ei ole tietoa ja taitoa ja niitä voisi kartuttaa uudenlaisen neuvolan puitteissa.

Siksi esitän seuraavan toivomuksen, joka on jaettu numerolla 9: Valtuusto toivoo, että valtuustolle tuodaan lyhyt selvitys espoolaisen neuvolajärjestelmän nykytilasta, sekä mahdollisista kehittämisen suuntalinjoista.