Kunnallisvaaliteemani

Leppävaaran urheilupuiston metsä lokakuussa

Pidetään Espoo turvallisena kotikaupunkina. Huolehditaan hyvinvoinnista.

- Päätöksiä tehdessä ajattelen kuntalaisten hyvinvointia, arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja valinnan mahdollisuuksia.

- Neuvoloita on kehitettävä edelleen vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Vanhempien tulisi saada enemmän opastusta lasten kasvattamiseen, parisuhteen hoitamiseen ja hyvinvoivan perheen rakentamiseen.

- Lasten ja nuorten hyvinvointia pitää ajatella paljon pidemmällä tähtäimellä kuin mitä nyt teemme.

- Päiväkotien ja koulujen ryhmien koot on pidettävä aisoissa. Lapset viettävät suuren osan ajastaan päiväkotien ja koulujen monesti ylisuurissa ryhmissä, joissa aikuisella ei ole mahdollisuutta riittävästi huomioida heidän tarpeitaan. Erilaisia hyväksi havaittuja ja tutkittuja menetelmiä, joiden avulla voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja on olemassa. Tämä tietotaito on saatava päivähoito- ja opetushenkilöstön käyttöön. KiVa-koulua ei saa unohtaa!

- Koululaisten iltapäivähoitopaikkoja on lisättävä niin, että jokainen tarvitseva saa paikan. Mahdollisuuksia harrastaa iltapäivällä on lisättävä.

- On otettava kaikki keinot käyttöön, jotta saamme nuoret osallisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Osallistavan ja vastuuta antavan ajattelumallin on läpäistävä kaikki paikat, jossa lapset ja nuoret toimivat.

- Terveyspalveluiden on pelattava paremmin.

- Ikäihmisten hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Iäkäskin tarvitsee ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria.

- Kulttuuri, liikunta ja harrastaminen ovat osa hyvää elämää.

- Espoosta kulttuurin hyvinvointivaikutusten esimerkkikaupunkia.

- Kunnan tulee itse huolehtia keskeisimmistä palveluistaan. Yksityistämistä ja alihankintoja vain tarkkaan harkituissa paikoissa.

- Kaupungin on toimittava esimerkillisesti henkilöstön kohtelemisessa ja vaadittava samaa myös yhteistyökumppaneiltaan. Jos työ on jatkuvaa, siihen pitää palkata vakituinen henkilö. Tämä ei toteudu vielä mm koulunkäyntiavustajien kohdalla.

- Kaikkia palveluita ei tule siirtää suuriin kauppakeskuksiin. Lähikirjastot ovat tärkeitä.

- Ympäristön viihtyisyys ja ekologiset ratkaisut on pidettävä aina päätöksiä tehtäessä mielessä.

Kunnallisvaalit lähestyvät

Olen ollut vuodesta 1997 saakka kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Tähän aikaan on mahtunut opiskelua, perheen kasvaminen, muuttoja Espoon sisällä ja moninaisia luottamustehtäviä kaupunginvaltuuston ohella mm kaupunginhallituksen ja Uudenmaan maakuntahallituksen jäsenyydet, Ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen varapuheenjohtajuus sekä ympäristölautakunnan ja kultuurilautakunnan jäsenyydet. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut kulttuurilautakunnan puheenjohtajana.

Minkä asioiden eteen olen tehnyt töitä, äänestänyt ja puhunut? Minulle ihmisten hyvinvointi, toimivat palvelut, arjen sujuminen, turvallisuus ja viihtyisä ympäristö ja elivoimainen luonto ovat olleet tärkeitä asioita. Olen tehnyt aloitteen Pitkäjärven kunnostamisesta sekä järvenrantaraittien suunnittelemisesta Espoon järvien rannoille. Äitinä ja opettajana perheiden palvelut ja lasten asiat ovat luonnollisesti lähellä sydäntä. Olen sitä mieltä, että tärkeimmät palvelut Espoon pitää järjestää omana toimintana ja ulkoistamisessa on maltti valttia. Kultuurilautakunnan puheenjohtajana olen yrittänyt edistää lasten taideharrastusten hintojen pysymistä kohtuullisina ja harrastusmahdollisuuksien sijoittumista kysynnän mukaan eripuolille kaupunkia. Olen myös puolustanut väsymättömästi lähikirjastoja. Lisää ajatuksiani löytyy kotisivultani.


Joka neljäs vuosi toimitettavissa kunnallisvaaleissa valitaan henkilöt kaupunginvaltuustoon.

Kuntavaalit ovat sunnuntaina 28.10.2012 klo 9–20.
Ennakkoäänestys toimitetaan kotimaassa 17.–23.10.2012.

Linkki: Espoon kaupunki kuntavaalit.

Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastamiseen

Lasten harrastustaminen on saanut erikoisia piirteitä. Osa lapsista harrastaa alle kouluikäisestä asti useita kertoja viikossa valmennusryhmissä, joihin ei enää kouluikäisiä huolita, koska liikeradat oppii parhaiten pikkunatiaisena. Osa lapsista kiinnostuu jostakin harrastuksesta vasta alakoululaisena, näin olen ikäloppuna ja saa kuulla, että ehei. Juna meni jo. Osa harrastuksista on niin kalliita, että perheen on pakko valita harrastuksen tai täyden vatsan välillä. Osa harrastuksista kasvaa ja paisuu muutamassa vuodessa sellaisiin mittoihin, että yhden lapsen harrastaminen määrää koko perheen elämänrytmin. Osa harrastuksista loppuu, koska lapsi väsyy liian runsaisiin harrastuskertoihin, perhe väsyy kuljettamaan lasta kaiken liikenevän vapaa-ajan ympäri Uuttamaata ja harrastuksen vaatimat taloudelliset satsaukset hipovat pilviä.

Helsingissä vuonna 2008 lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittavassa selonteossa todetaan, että lasten harrastaminen eroaa merkittävästi kaupungin erialueilla ja että yksinhuoltaja perheiden lapsissa oli selvästi enemmän lapsia, joilla ei ollut yhtäkään harrastusta.

Kuinka ihmeessä voi olla näin vaikeaa saada aikaiseksi sellaista lasten harrastustamisen kulttuuria, jossa jokaiselle lapselle löytyy mieleinen harrastus ja jossa harrastus pysyy harrastuksena?

Oheisissa linkeissä painavaa asiaa ja tutkittua tietoa lasten harrastamisesta.

* Hans Günther Bastianin (1990-luvulla) tutkimus musiikkiharrastuksen vaikutuksesta lasten elämään. 

* Päivi Bergin (2010) tutkimus, jossa sivutaan mm perheen taloudellisen tilanteen heijastumista harrastuksiin, koululiikuntaan ja asemaan ryhmässä.

Näiden tutkimusten valossa lasten harrastusmahdollisuuksien parantaminen on parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa.

Koulua, harrastuksia ja yksinäisiä iltapäiviä

Koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat puhuttaneet jo reilun kymmenen vuotta. Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen nostivat huolen esille 90-luvun lopulla ja kaikki lehdet pursuivat tietoa siitä, millaisia riskejä liika yksinoleminen aiheuttaa. Saatiin aikaan iltapäiväkerhot. Tarve iltapäivätoiminnalle on kuitenkin paljon suurempi kuin tämän hetkinen tarjonta.

Ikävää, että tärkeä asia katsotaan loppuun käsitellyksi ja käsillä oleva taloustaantuma säikäyttää viimeistään sulkemaan suut.

Nyt on kuitenkin juuri se aika, jolloin lasten hyvinvointiin pitää puuttua napakammin kuin koskaan.

Iltapäivätoiminta kouluilla voi olla monimuotoista ja se voi olla yhdistelmä monien eri toimijoiden tarjoamia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Missä ovat koulujen omat jalkapallo- ja uimajoukkueet? Entäs kuorot? Taideoppilaitokset ja urheiluseurat voisivat rantautua kouluille nykyistä paljon runsaammassa määrin.

Espoossa puhumme ennaltaehkäisemisestä, lasten ja nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Ajatus on oikeansuuntainen, joskin haparoiva ja jostain syystä ajatus ei kuitenkaan päädy määrärahaksi budjettikirjaan. Iltapäivätoiminnan saaminen kouluille on osittain kuitenkin taloudellinen kysymys.