Kunnallisvaaliteemani

Leppävaaran urheilupuiston metsä lokakuussa

Pidetään Espoo turvallisena kotikaupunkina. Huolehditaan hyvinvoinnista.

- Päätöksiä tehdessä ajattelen kuntalaisten hyvinvointia, arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja valinnan mahdollisuuksia.

- Neuvoloita on kehitettävä edelleen vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Vanhempien tulisi saada enemmän opastusta lasten kasvattamiseen, parisuhteen hoitamiseen ja hyvinvoivan perheen rakentamiseen.

- Lasten ja nuorten hyvinvointia pitää ajatella paljon pidemmällä tähtäimellä kuin mitä nyt teemme.

- Päiväkotien ja koulujen ryhmien koot on pidettävä aisoissa. Lapset viettävät suuren osan ajastaan päiväkotien ja koulujen monesti ylisuurissa ryhmissä, joissa aikuisella ei ole mahdollisuutta riittävästi huomioida heidän tarpeitaan. Erilaisia hyväksi havaittuja ja tutkittuja menetelmiä, joiden avulla voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja on olemassa. Tämä tietotaito on saatava päivähoito- ja opetushenkilöstön käyttöön. KiVa-koulua ei saa unohtaa!

- Koululaisten iltapäivähoitopaikkoja on lisättävä niin, että jokainen tarvitseva saa paikan. Mahdollisuuksia harrastaa iltapäivällä on lisättävä.

- On otettava kaikki keinot käyttöön, jotta saamme nuoret osallisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Osallistavan ja vastuuta antavan ajattelumallin on läpäistävä kaikki paikat, jossa lapset ja nuoret toimivat.

- Terveyspalveluiden on pelattava paremmin.

- Ikäihmisten hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Iäkäskin tarvitsee ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria.

- Kulttuuri, liikunta ja harrastaminen ovat osa hyvää elämää.

- Espoosta kulttuurin hyvinvointivaikutusten esimerkkikaupunkia.

- Kunnan tulee itse huolehtia keskeisimmistä palveluistaan. Yksityistämistä ja alihankintoja vain tarkkaan harkituissa paikoissa.

- Kaupungin on toimittava esimerkillisesti henkilöstön kohtelemisessa ja vaadittava samaa myös yhteistyökumppaneiltaan. Jos työ on jatkuvaa, siihen pitää palkata vakituinen henkilö. Tämä ei toteudu vielä mm koulunkäyntiavustajien kohdalla.

- Kaikkia palveluita ei tule siirtää suuriin kauppakeskuksiin. Lähikirjastot ovat tärkeitä.

- Ympäristön viihtyisyys ja ekologiset ratkaisut on pidettävä aina päätöksiä tehtäessä mielessä.

Kunnallisvaalit lähestyvät

Olen ollut vuodesta 1997 saakka kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Tähän aikaan on mahtunut opiskelua, perheen kasvaminen, muuttoja Espoon sisällä ja moninaisia luottamustehtäviä kaupunginvaltuuston ohella mm kaupunginhallituksen ja Uudenmaan maakuntahallituksen jäsenyydet, Ammattikorkeakoulu Laurean hallituksen varapuheenjohtajuus sekä ympäristölautakunnan ja kultuurilautakunnan jäsenyydet. Viimeiset neljä vuotta olen toiminut kulttuurilautakunnan puheenjohtajana.

Minkä asioiden eteen olen tehnyt töitä, äänestänyt ja puhunut? Minulle ihmisten hyvinvointi, toimivat palvelut, arjen sujuminen, turvallisuus ja viihtyisä ympäristö ja elivoimainen luonto ovat olleet tärkeitä asioita. Olen tehnyt aloitteen Pitkäjärven kunnostamisesta sekä järvenrantaraittien suunnittelemisesta Espoon järvien rannoille. Äitinä ja opettajana perheiden palvelut ja lasten asiat ovat luonnollisesti lähellä sydäntä. Olen sitä mieltä, että tärkeimmät palvelut Espoon pitää järjestää omana toimintana ja ulkoistamisessa on maltti valttia. Kultuurilautakunnan puheenjohtajana olen yrittänyt edistää lasten taideharrastusten hintojen pysymistä kohtuullisina ja harrastusmahdollisuuksien sijoittumista kysynnän mukaan eripuolille kaupunkia. Olen myös puolustanut väsymättömästi lähikirjastoja. Lisää ajatuksiani löytyy kotisivultani.


Joka neljäs vuosi toimitettavissa kunnallisvaaleissa valitaan henkilöt kaupunginvaltuustoon.

Kuntavaalit ovat sunnuntaina 28.10.2012 klo 9–20.
Ennakkoäänestys toimitetaan kotimaassa 17.–23.10.2012.

Linkki: Espoon kaupunki kuntavaalit.

Vaalityötä tekemässä

Nämä ovat neljännet kunnallisvaalit, joissa olen ehdokkaana. Kolmella edellisellä kerralla äänet riittivät reilusti valtuutetun paikkaan. Nyt ennen vaaleja, en juuri olenkaan pohdi sitä, uusinko paikkani valtuustossa. Sen näkee vaalipäivän iltana, sunnuntaina 26.10. Päätettäviä ja hoidettavia asioita sen sijaan pohdin paljonkin.

Mielenkiintoisinta vaaleissa on mielestäni erilaisten ihmisten tapaaminen. Näissä lyhyissä hetkissä olen saanut tavata ihmisiä, joita en ehkä muuten tulisi tavanneeksi. Olen kuullut mitä erilaisimpia elämäntarinoita, joutunut puntaroimaan mielipiteitäni kiperiin kysymyksiin ja kuullut selkeitä ehdotuksia jonkun yksittäisen asian korjaamiseksi paremmalle tolalle.

Eilen vaalitapahtumassa Viherlaakson ostarilla ihmiset joivat kupin kahvia ja jäivät juttelemaan pienestä tihkusateesta huolimatta. Pisimmän keskustelun kävin päivähoidosta. Alkaa muodostua kuva siitä, että osa lapsiryhmistä, niin päivähoidon, koulun kuin iltapäivähoidonkin puolella, on niin haasteellisia, että on sillä rajalla saavatko lapset enää asianmukaista hoitoa ja ohjausta, ja jaksavatko työntekijät enää pitkään. Tämä on tullut niin monesta suusta, ettei voi olla sattumaa.

Mieleen jäi myös mies, joka kertoi pettyneensä polittiikkaan 90-luvun laman jälkeen. Monet ihmiset menettivät silloin kaiken, niin omaisuuden, terveyden kuin perheensäkin. Miehen kanssa jutellessä huomasin, että 90-luvun lama on yksi niistä kestoaiheista, joka nousee vaalitapahtumissa ihmisten puheissa aina yhä uudelleen esiin. Siitä on jäänyt ihmisille traumoja ja lama seuraamuksineen vaikuttaa vieläkin monien ihmisten elämään. Tämä mies lopetti keskustelun retoriseen kysymykseen, miksi murhamies saa 12 vuoden tuomion, mutta maallisesta erehdyksestä, vaikka ei mitään rikollista olisi tehnytkään saa jopa 17 vuoden velkavankeuden.

Maksuton päivähoito

Demareiden ajatusta ilmaisesta päivähoidosta on nyt äimistelty muutama kuukausi. Olikohan samanlaista ihmettelyä silloin, kun 1900-luvun alussa SDP:n edeltäjän Työväenpuolueen riveistä nousi puolueista ensimmäisenä, että sivistys kuuluu kaikille. Koulunkäynnin olisi oltava jokaiselle ei vain mahdollisuus, vaan myös velvollisuus. Tänään harva enää kyseenalaistaa sitä.

Miksi päivähoidon tulisi olla ilmaista? Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, miksi siitä pitäisi maksaa? Päivähoito on peruspalvelu, jota lähes jokainen lapsiperhe jossain vaiheessa tarvitsee. Päivähoidon kulujen poistaminen perheiltä tasaisi kuluja lapsiperheiden ja muun väestön välillä tehokkaasti. Se olisi kädenojennus työn ja perheen yhteensovittelussa. Kun menot pienenevät pikkulapsiperheissä, myös tulopuolta ja sitä kautta työpäivän pituutta voitaisiin arvioida uudelleen.

Päivähoito kuuluu yhä tiiviimmin elinikäiseen oppimiseen. Espoossakin kaavaillaan päivähoidon siirtämistä sivistystoimen alaisuuteen.

Maailmalla on monenlaisia esimerkkejä päivähoidon ja koulun järjestämisestä. Pääsin tutustumaan Slovenian palveluihin. Siellä päivähoito on maksullinen perheen ensimmäiselle hoitoon tulevalle lapselle, mutta maksuton kaikille seuraaville. Tämä tuntuu neljän lapsen äidistä reilulta. Jokainen maksaa saman kynnysrahan oli lapsia yksi tai liuta.