Tuore kulttuurilautakunta kokoontui

Uusi kulttuurilautakunta kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Lautakunta uudistui melkoisesti, sillä edellisen lautakunnan jäsenistä lisäkseni jatkavat vain Teresia Volotinen ja Jani Tiainen. Demareiden toinen lautakunnan jäsen on Abdifitah Abdi ja varajäsenemme ovat Helena Sistonen ja Hannu Suntio.
Lautakunta kävi lähetekeskustelun kirjastoverkosta. Meillä espoolaisilla on kirjastojen suhteen käynyt hyvä onni. Päättäjät ovat olleet kirjastomyönteisiä ja kirjastotoimenjohtaja Jaana Tyrni on ennakkaluulottomasti lähtenyt kehittämään kirjastoja tämän päivän kysyntää vastaavaksi.
Sellon kirjasto on koko maan toiseksi vilkkain kirjasto ja Ison omenan kirjasto on viidennellä sijalla. Entresse saa pian alakertaansa musiikkikahvilan ja uskon, että uusi lautakunta ja valtuusto tekevät parhaansa, että Espoonlahden kirjasto ja kulttuuritilahanke saadaan etenemään. Lisäksi meillä on joukko pieniä lähikirjastoja, jotka täydentävät tarjontaa. Olin unohtaa Tapiolan kirjaston, jonka lisätilantarpeet ovat kytköksissä muuhun Tapiolan alueen myllerrykseen.
Suurten aluekirjastojen ohella tarvitsemme myös pieniä lähikirjastojamme. Viimekauden lautakunnan puheenjohtajan tehtävää hoitaessani sain kuulla monta tarinaa siitä, mikä on lähikirjaston rooli espoolaisille. Se on opiskelupaikka, etätyöpaikka, kotona lapsiaan hoitavan hengähdyshetki, hitaasti kävelevän vanhuksen päivittäinen lehdenlukupaikka, sairaseläkkeellä olevalle paikka, jossa voi nähdä muita ihmisiä, se on pikkukoululaisten iltapäivien turva, se on kavereiden tapaamispaikka, erilaisten yhdistysten kokoontumispaikka, se on syy lähteä illalla sohvalta pienelle happihyppelylle, se on ilo ja lääke moneen vaivaan. Mieleeni tulee vanha Rautakirjan mainos hieman muunnetussa muodossa:

 

 

Kirjasto - sellaisena kuin sinä haluat.


 

Kunnallisvaaliteemani

Leppävaaran urheilupuiston metsä lokakuussa

Pidetään Espoo turvallisena kotikaupunkina. Huolehditaan hyvinvoinnista.

- Päätöksiä tehdessä ajattelen kuntalaisten hyvinvointia, arjen sujuvuutta, turvallisuutta ja valinnan mahdollisuuksia.

- Neuvoloita on kehitettävä edelleen vastaamaan paremmin perheiden tarpeisiin. Vanhempien tulisi saada enemmän opastusta lasten kasvattamiseen, parisuhteen hoitamiseen ja hyvinvoivan perheen rakentamiseen.

- Lasten ja nuorten hyvinvointia pitää ajatella paljon pidemmällä tähtäimellä kuin mitä nyt teemme.

- Päiväkotien ja koulujen ryhmien koot on pidettävä aisoissa. Lapset viettävät suuren osan ajastaan päiväkotien ja koulujen monesti ylisuurissa ryhmissä, joissa aikuisella ei ole mahdollisuutta riittävästi huomioida heidän tarpeitaan. Erilaisia hyväksi havaittuja ja tutkittuja menetelmiä, joiden avulla voidaan opettaa lapsille tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja on olemassa. Tämä tietotaito on saatava päivähoito- ja opetushenkilöstön käyttöön. KiVa-koulua ei saa unohtaa!

- Koululaisten iltapäivähoitopaikkoja on lisättävä niin, että jokainen tarvitseva saa paikan. Mahdollisuuksia harrastaa iltapäivällä on lisättävä.

- On otettava kaikki keinot käyttöön, jotta saamme nuoret osallisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Osallistavan ja vastuuta antavan ajattelumallin on läpäistävä kaikki paikat, jossa lapset ja nuoret toimivat.

- Terveyspalveluiden on pelattava paremmin.

- Ikäihmisten hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Iäkäskin tarvitsee ulkoilua, liikuntaa, kulttuuria.

- Kulttuuri, liikunta ja harrastaminen ovat osa hyvää elämää.

- Espoosta kulttuurin hyvinvointivaikutusten esimerkkikaupunkia.

- Kunnan tulee itse huolehtia keskeisimmistä palveluistaan. Yksityistämistä ja alihankintoja vain tarkkaan harkituissa paikoissa.

- Kaupungin on toimittava esimerkillisesti henkilöstön kohtelemisessa ja vaadittava samaa myös yhteistyökumppaneiltaan. Jos työ on jatkuvaa, siihen pitää palkata vakituinen henkilö. Tämä ei toteudu vielä mm koulunkäyntiavustajien kohdalla.

- Kaikkia palveluita ei tule siirtää suuriin kauppakeskuksiin. Lähikirjastot ovat tärkeitä.

- Ympäristön viihtyisyys ja ekologiset ratkaisut on pidettävä aina päätöksiä tehtäessä mielessä.

Koulua, harrastuksia ja yksinäisiä iltapäiviä

Koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat puhuttaneet jo reilun kymmenen vuotta. Eeva Ahtisaari ja professori Lea Pulkkinen nostivat huolen esille 90-luvun lopulla ja kaikki lehdet pursuivat tietoa siitä, millaisia riskejä liika yksinoleminen aiheuttaa. Saatiin aikaan iltapäiväkerhot. Tarve iltapäivätoiminnalle on kuitenkin paljon suurempi kuin tämän hetkinen tarjonta.

Ikävää, että tärkeä asia katsotaan loppuun käsitellyksi ja käsillä oleva taloustaantuma säikäyttää viimeistään sulkemaan suut.

Nyt on kuitenkin juuri se aika, jolloin lasten hyvinvointiin pitää puuttua napakammin kuin koskaan.

Iltapäivätoiminta kouluilla voi olla monimuotoista ja se voi olla yhdistelmä monien eri toimijoiden tarjoamia kerhoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Missä ovat koulujen omat jalkapallo- ja uimajoukkueet? Entäs kuorot? Taideoppilaitokset ja urheiluseurat voisivat rantautua kouluille nykyistä paljon runsaammassa määrin.

Espoossa puhumme ennaltaehkäisemisestä, lasten ja nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Ajatus on oikeansuuntainen, joskin haparoiva ja jostain syystä ajatus ei kuitenkaan päädy määrärahaksi budjettikirjaan. Iltapäivätoiminnan saaminen kouluille on osittain kuitenkin taloudellinen kysymys.