Koulunkäyntiavustajien tärkeys tunnustettava

Meillä on Suomessa lähikouluperiaate. Se tarkoittaa sitä, että mahdollisimman moni oppilas saisi käydä koulunsa lähikoulussaan. Myös sellaiset oppilaat, joilla on vaikea kotitilanne, jotka ovat pitkäaikaissairaita, vammaisia tai joilla on hankaluuksia keskittymisessä tai sosiaalisia vuorovaikutustaitoja vaativissa tilanteissa. Tämän yhteisöllisyyden katsotaan olevan loppupeleissä hyvä asia kaikille osapuolille. Jokainen voi oppia toisilta.

Kuulostaa mahtavalta, vaikkakin vähintäänkin haasteelliselta. Onneksi meillä on pätevät opettajat ja moniammatillinen yhteistyö, joidenka turvin asiat saadaan yleensä luistamaan. Mutta toisinaan vaikka opettaja olisi kuinka taitava ja vaikka asioita järjesteltäisiin kuinka, oppilaan tai oppilasryhmän oppiminen ei luokkatilanteessa ryhdy onnistumaan yhden aikuisen voimin.

Silloin, jos resurssit antavat myöten, saatetaan apuun saada koulunkäyntiavustaja. Kun opettaja keskittyy ensisijaisesti opettamiseen koulunkäyntiavustaja poistaa esteitä oppimisen tieltä. Hän siirtyy luokassa sinne, missä huomio herpaantuu, tavarat ovat kateissa ja työskentely ei etene. Hän auttaa pitkäaikaissairasta lasta sairautensa hoidossa ja avustaa vammaista lasta osalliseksi oppimiseen. Koulunkäyntiavustaja on monelle oppilaalle todella tärkeä oppimisen mahdollistaja.

Mutta mitä tapahtuu, kun kesä koittaa? Koulunkäyntiavustajia ei enää tarvita, joten suurimmalla osalla työsuhde katkeaa ja palkanmaksu loppuu. Koulunkäyntiavustajat saavat viettää kesänsä miten taitavat. Voi vaikka pohdiskella, jatkuuko työ jälleen syksyllä, kuten jo lukuisia vuosia on jatkunut. Vai eikö tällä kertaa jatkukaan. Erityisen kurjaksi koulunkäyntiavustajien kohdalla tilanteen tekee se, että palkka on muutenkin niin pieni, että sillä on vaikea pääkaupunkiseudulla pärjätä.

No, elokuu koittaa. Tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsevat edelleen koulunkäyntiavustajien apua. Koulunkäyntiavustajat ovat jälleen tärkeitä. Heidät kutsutaan takaisin töihin ja oppilaiden oppimisen tukeminen jatkuu.

Miten on mahdollista, että ihmisiä kohdellaan näin? Eikö olisi kohtuullista, että näin keskeisessä ja tärkeässä tehtävässä olevat työntekijät, saisivat keskittyä työhönsä, kartuttaa vuosien myötä taitojaan tietäen, että omaan ammattitaitoon koulunkäyntiavustajana kannattaa satsata, ilman palkkaa ei tarvitse sinnitellä ja työ jatkuu kesän jälkeenkin. Koulunkäynti avustajien arvo on vihdoin tunnustettava ja sen tunnustuksen on näyttävä elämiseen riittävänä palkkana ja vakituisena työsuhteena.

Hyvinvointia kulttuurin keinoin

Viime vuosina käsitys eri kulttuurimuotojen hyvinvointia edistävistä vaikutuksista on saanut entistä enemmän jalansijaa. Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi siitä, että kulttuuriharrastuksilla on muutakin annettavaa kuin pitää lapset pois pahanteosta, mikä sekin on tietysti tärkeä asia.

Kulttuurilautakunnan seminaarissa pohdimme, mitkä ovat aikamme suurimpia ongelmia ja voiko kulttuuri moninen muotoineen olla mukana ratkomassa näitä pulmia.

Lautakunta katsoi suurimmiksi ratkaistaviksi asioiksi yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämisen, nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen, kotiseutuun kiinnittymisen, monikultturisuuteen liittyvät kysymykset sekä ympräristökysymykset.

Seminaarissa pyrimme kirkastamaan, millä tavoin kulttuuri voisi olla osallisena kaupnkilaisten hyvinvoinnin edistäjänä täällä Espoossa. Esiin nousi konkreettisia käytännön asioita, jotka lisäävät kuntalaisten kulttuurin harrastamisen mahdollisuuksia ja erilaisia palveluiden järjestämiseen liittyviä seikkoja, jotka sujuvoittavat kuntalaisten tietä kulttuurin pariin.

Seminaariaineisto on lautakunnan käsittelyssä syksyllä ja jaetaan sitten valtuustolle.

Järvenrantaraitteja Espooseen!

Tänään valtuustossa käsiteltiin valtuustoaloitteeni järvenrantaraittien suunnittelusta ja toteuttamisesta Laaksolahden Pitkäjärven, Lippajärven ja Bodominjärven ympäri.
Käsittelyn yhteydessä valtuusto hyväksyi seuraavat aloitteeseen liittyvät toivomukseni:

-Valtuusto toivoo, että asemakaavoja laadittaessa kevyenliikenteen väylä ja ulkoilureitistö pyritään sijoittamaan siten, että kulkijat pääsevät nauttimaan Lippajärven, Laaksolahden Pitkäjärven ja Bodomjärven rannoista ja rantamaisemista. Rakennettaessa kunnioitetaan luontoarvoja.

-Valtuusto toivoo, että Lippajärven rannan tuntumaan suunnitellaan ulkoilureitti. Luontoarvoja kunnioitetaan. Reitti voidaan toteuttaa vaihdellen pitkopuisena, metsäpolkuna, kivituhkaisena tai asfaltoituna ja valaistuna.

Kulttuurilautakunnan kokous marraskuussa 2011

Lautakunta kävi alkusyksyllä lähetekeskustelun, jonka jälkeen avustusten kohdentaminen on valmisteltu. Avustusten kohdentamisessa huomioidaan, että samalla edistetään alueellista tasa-arvoa, taiteenlajien tasapainoa sekä kulttuurin tasa-arvoista saavutettavuutta.

Kulttuurilautakunta päätti, että vuonna 2012 kohdeavustukset kulttuuriproduktioihin esitetään kohdennettaviksi seuraavasti:

A) eri taiteenalojen ammattilaisten Espoossa toteuttamat kulttuuriproduktio
B) kaupunginkirjaston ja kulttuuripalveluiden tiloissa (Taidetalo Pikku-Aurora, Karatalo, Kannusali, Vindängen) toteutettavat kulttuuriproduktiot, produktioiden toteutuksesta on sovittava toimipisteen henkilökunnan kanssa etukäteen

C) espoolaisten yhdistysten toteuttamat lähikulttuuritapahtumat, etenkin Espoo-päivänä 27.8.2D) nuorten urbaanit kulttuuriproduktiot (urban culture) Espoossa

E) osallistutaan aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidaarisuuden EU:n teemavuoteen tukemalla tähän liittyviä tapahtumia.

Valtuustoaloite järvenrantaraiteista Espooseen

VALTUUSTOALOITE


Espoon merenrantaraitin suunnittelu aloitettiin 1970-luvulla. Meren rannan haluttiin kuuluvan kaikille espoolaisille. Nyt tuo ajatus on toteutunut lähes kymmenen vuotta sitten ja Espoon merenrantaa seuraileva noin 40 kilometriä pitkä merenrantarantaraitti tuo iloa, virkistystä ja hyvinvointia espoolaisille ja Espoossa vieraileville. Kauniiseen ja vaihtelevaan merenrantaympäristöön toteutettu kevyenliikenteen raitti houkuttelee ihmisiä liikkumaan ympäri vuoden niin työmatkoilla kuin vapaa-aikanakin.

Ajatus yhteisistä rannoista, lähivirkistysalueista ja kävelyn, polkupyöräilyn, rullaluistelun ja hiihtämisen huomioimisesta vielä entistä enemmän kaupunkisuunnittelussa on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Espoon Pitkäjärvi Laaksolahdessa, Lippajärvi ja Bodomjärvi ovat lähellä asutusta, mutta kuitenkin saavutettavissa vain pieneltä osaltaan. Järvien virkistysarvo jää pitkälti hyödyntämättä. Järvien ympärillä on metsien, peltojen ja asutuksen ohella pusikkoa ja epämääräisen näköisiä alueita, josta ei tiedä kenelle ne kuuluivat ja onko siellä lupa liikkua.

Nämä keskeisillä paikoilla olevat järvet tulee olla kaikkien espoolaisten saavutettavissa samalla tavoin kuin merenrantakin on.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Laaksolahden Pitkäjärven, Lippajärven ja Bodomjärven ympäri suunnitellaan ja toteutetaan kevyelle liikenteelle tarkoitetut järvenrantaraitit.

Espoossa 17.10.2011

Jasminitta Lumme

Pääkaupunkiseudun alueiden polarisaatio näkyy kouluissa

Suomen akatemia on tutkimuksessaan varmistanut sen, mitä moni meistä lasten ja nuorten kanssa työskentelevistä on jo uumoillutkin. Pääkaupunkiseudulla yläkoulujen väliset erot ovat erittäin hälyttäviä. Linkki artikkeliin tässä.