Lähikirjastojen asema keskeisinä alueidensa hyvinvointia ylläpitävinä ja lisäävinä palveluina on otettava vakavasti. Yhtään lähikirjastoa Espoossa ei ole syytä lakkauttaa. Lähikirjastoverkkoa ja alueiden asukasmääriä ja alueiden piirteitä tutkiessa paremminkin huomaa, että Espoon lähikirjastoverkossa on paikattavaa.
Maaliskuussa Helsingissä esitettiin viiden lähikirjaston lakkauttamista kerralla. Kansalaisjärjestöt, lähipalveluiden puolestapuhujat, mielenterveysseurat ja tietysti lukuisat yksittäiset ihmiset ja perhekunnat lähtivät vastustamaan lähikirjastojen lakkauttamista ja onnistuivat siinä!
Espoossa taidetaan viritellä toisenlaista mallia lähikirjastojen alasajoksi. Jotta kuntalaiset eivät herää ja verkostoidu edetään kirjasto tai kaksi kerrallaan.
Tällä viikolla lautakunnalle esitetään Espoonlahden aluekirjaston perustamista väliaikaisiin tiloihin ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen lakkauttamista. Lähikirjastojen lakkauttamista perustellaan uuden aluekirjaston läheisyydellä ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen huonolla kunnolla.
Jos lähikirjaston tilat on päästetty huonoon kuntoon, on tilat korjattava tai kirjaston on siirryttävä toisiin tiloihin. Kirjastorakennuksen kunto ei ratkaise, tarvitaanko jollakin alueella kirjastoa. Mielestäni Kivenlahden ja Soukan kirjastoja tarvitaan jatkossakin.
sunnuntai 11. huhtikuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Puoluekokoukseen toukokuussa
Sosialidemokraattien 42. puoluekokoukseen Joensuuhun matkaavat Espoosta seuraavat jäsenvaalilla valitut edustajat:
1 Markku Sisitonen 1717 ääntä,
2 Jasminiitta Lumme 1391
3 Riikka Keskitalo 1188
4 Jaana Leppäkorpi 1183
5 Veikko Simpanen 1182
6 Tipsu Sollasvaara 1021
7 Matti Ahonen 813
8 Jaakko Mauriala 807
9 Jouni Niiranen 783
10 Sami Lehtonen 678
ja Mika Helander 533 (Finlandssvenska socialdemokrater)
Puoluekokouksessa päätetään puolueen linja seuraavalle kaudelle ja valitaan puolueen keulahenkilöt.
Jutta Urpilainen on osoittanut puolueemme johtajana sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Oikeastaan aivan uskomatonta voimaa seisoa tuulessa ja tuiskussa. Kansanedustajasta ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajasta on kehittynyt vajaassa kahdessa vuodessa puoluejohtaja, joka varmasti tulee samaan joukot taakseen tässäkin puoluekokouksessa.
1 Markku Sisitonen 1717 ääntä,
2 Jasminiitta Lumme 1391
3 Riikka Keskitalo 1188
4 Jaana Leppäkorpi 1183
5 Veikko Simpanen 1182
6 Tipsu Sollasvaara 1021
7 Matti Ahonen 813
8 Jaakko Mauriala 807
9 Jouni Niiranen 783
10 Sami Lehtonen 678
ja Mika Helander 533 (Finlandssvenska socialdemokrater)
Puoluekokouksessa päätetään puolueen linja seuraavalle kaudelle ja valitaan puolueen keulahenkilöt.
Jutta Urpilainen on osoittanut puolueemme johtajana sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Oikeastaan aivan uskomatonta voimaa seisoa tuulessa ja tuiskussa. Kansanedustajasta ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtajasta on kehittynyt vajaassa kahdessa vuodessa puoluejohtaja, joka varmasti tulee samaan joukot taakseen tässäkin puoluekokouksessa.
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Espoon kaupunginteatterin tulevaisuus
Espoon kaupunginteatteri tarvitsee uudet tilat vuoteen 2013 mennessä. Silloin loppuu jatkettu vuokrasopimus ja Revontulihalli puretaan. Pidän erikoisena kysymyksenasetteluna sitä, että tarvitseeko teatteri tilat vai ei. Totta kai tarvitsee. Teatterin jatkon kannalta on tärkeää saada vielä tänä vuonna valtuuston päätös asiasta.
Teatterin paikaksi on määräytynyt Tapiola, mihin tämä perustuu, on vähän hämärän peitossa. Itse olisin toivonut, että prosessin kuluessa olisi vertailtu muitakin vaihtoehtoja. Espoon keskus ja Leppävaara radan varressa olisivat olleet aivan yhtä varteenotettavia vaihtoehtoja.
Espoon kaupunginteatteri, joka on ainut aikuisille suunnattu ammattilaisteatteri Espoossa, toimii Espoon Kaupunginteatterisäätiön turvin, jolle Espoon kulttuurilautakunta myöntää avustusta noin 1 300 000 euroa vuodessa. Tiedän, että toivossa olisi saada merkittävästi suurempi summa. Olen samaa mieltä teatterinjohtaja Jussi Helmisen kanssa siitä, että avustuksen määrää olisi pitänyt kasvattaa pikkuhiljaa teatterin kahdenkymmenen toimintavuoden aikana. Samassa ajassa valtion apu on moninkertaistunut. Kaupungin avustuspottia jakava joukkio on kuitenkin kasvanut merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kaupunkikulttuurin avustuksista ehdottomasti suurimman potin saa Espoon taidemuseosäätiö EMMA. Samassa jaossa avustusta saavat myös mm Urkuyö ja Aaria ry, Unga Teatern, Espoon nuorisokuoro CANDOMINO ja Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistys ry.
Espoon kaupunginteatteria viedään eteenpäin kansainvälisen vierailuteatterin konseptilla, joka toimisi hotellin yhteydessä ja houkuttelisi kaupunkiin teatterituristeja. Hyvä puoli suunnitelmassa on se, että vastaavanlaista teatteria ei toista lähellä ole ja siten se täydentäisi tarjontaa. Huono puoli on hinta, joka nostaisi kulut kolme kertaa nykyistä suuremmiksi. Kulttuurilautakunnan budjetista sitä rahaa on turha etsiä, ei löydy. Tarvitaan päättäjien yhteinen näkemys siitä, minkälaisen teatterin haluamme ja samalla jo mieltää, että kulttuurilautakunnan budjettiin on lisättävä teatterin vuosittain tarvitsema summa rahaa.
Millainen kaupunginteatteri sitten minun mielestäni Espooseen tarvittaisiin? Mielestäni lähtökohtana pitäisi olla se, että vaikka vieraat ovat tervetulleita ja toivottuja, Espoon kaupunginteatterin tarjonta on suunnattu ensisijaisesti espoolaisille ja kaupungin imagon rakentaminen olisi toissijaista. Toisekseen toivoisin teatterin kasvattavan oman tuotannon osuutta ja suuntaavaan esityksiä myös nuorille, lapsille ja perheille. Tavoitteena se, että yhä useampi espoolainen kävisi oman kotikaupunkinsa teatterissa. Jos olisimme pitäneet huolen siitä, että jokainen peruskoulunsa päättävä yläluokkalainen olisi käynyt - hyvänen aika sentään - oman kotikaupunkinsa kaupunginteatterissa edes kerran kouluaikanaan, olisimme jo kasvattaneet useamman sukupolven, jolla olisi edes jonkinlainen mielikuva Espoon kaupunginteatterista ja askel saattaisi eksyä samaan suuntaan uudestaankin.
Teatterin paikaksi on määräytynyt Tapiola, mihin tämä perustuu, on vähän hämärän peitossa. Itse olisin toivonut, että prosessin kuluessa olisi vertailtu muitakin vaihtoehtoja. Espoon keskus ja Leppävaara radan varressa olisivat olleet aivan yhtä varteenotettavia vaihtoehtoja.
Espoon kaupunginteatteri, joka on ainut aikuisille suunnattu ammattilaisteatteri Espoossa, toimii Espoon Kaupunginteatterisäätiön turvin, jolle Espoon kulttuurilautakunta myöntää avustusta noin 1 300 000 euroa vuodessa. Tiedän, että toivossa olisi saada merkittävästi suurempi summa. Olen samaa mieltä teatterinjohtaja Jussi Helmisen kanssa siitä, että avustuksen määrää olisi pitänyt kasvattaa pikkuhiljaa teatterin kahdenkymmenen toimintavuoden aikana. Samassa ajassa valtion apu on moninkertaistunut. Kaupungin avustuspottia jakava joukkio on kuitenkin kasvanut merkittävästi viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Kaupunkikulttuurin avustuksista ehdottomasti suurimman potin saa Espoon taidemuseosäätiö EMMA. Samassa jaossa avustusta saavat myös mm Urkuyö ja Aaria ry, Unga Teatern, Espoon nuorisokuoro CANDOMINO ja Teatteri Hevosenkengän kannatusyhdistys ry.
Espoon kaupunginteatteria viedään eteenpäin kansainvälisen vierailuteatterin konseptilla, joka toimisi hotellin yhteydessä ja houkuttelisi kaupunkiin teatterituristeja. Hyvä puoli suunnitelmassa on se, että vastaavanlaista teatteria ei toista lähellä ole ja siten se täydentäisi tarjontaa. Huono puoli on hinta, joka nostaisi kulut kolme kertaa nykyistä suuremmiksi. Kulttuurilautakunnan budjetista sitä rahaa on turha etsiä, ei löydy. Tarvitaan päättäjien yhteinen näkemys siitä, minkälaisen teatterin haluamme ja samalla jo mieltää, että kulttuurilautakunnan budjettiin on lisättävä teatterin vuosittain tarvitsema summa rahaa.
Millainen kaupunginteatteri sitten minun mielestäni Espooseen tarvittaisiin? Mielestäni lähtökohtana pitäisi olla se, että vaikka vieraat ovat tervetulleita ja toivottuja, Espoon kaupunginteatterin tarjonta on suunnattu ensisijaisesti espoolaisille ja kaupungin imagon rakentaminen olisi toissijaista. Toisekseen toivoisin teatterin kasvattavan oman tuotannon osuutta ja suuntaavaan esityksiä myös nuorille, lapsille ja perheille. Tavoitteena se, että yhä useampi espoolainen kävisi oman kotikaupunkinsa teatterissa. Jos olisimme pitäneet huolen siitä, että jokainen peruskoulunsa päättävä yläluokkalainen olisi käynyt - hyvänen aika sentään - oman kotikaupunkinsa kaupunginteatterissa edes kerran kouluaikanaan, olisimme jo kasvattaneet useamman sukupolven, jolla olisi edes jonkinlainen mielikuva Espoon kaupunginteatterista ja askel saattaisi eksyä samaan suuntaan uudestaankin.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Espoonlahden kirjastopalvelut
Espoon kulttuurilautakunta käsitteli keskiviikkona 3.3.2010 kokouksessaan Espoonlahden aluekirjaston väliaikaisten tilojen tarveselvitystä ja Soukan ja Kivenlahden kirjastojen lakkauttamista.
Virkamiesten esitys palautettiin kuitenkin esityksestäni äänestyksen jälkeen uudelleen valmisteltavaksi siten, että asian jatkovalmistelun tulee olla asukaslähtöistä ja Soukan ja Kivenlahden lähikirjastoja ei lakkauteta vaan niitä tulee kehittää edelleen esimerkiksi kumppanuusperiaatteella.
Esitys palautettiin äänin 7-6 ja palautuksen kannalla olivat minun lisäkseni Hannu Suntio (Sd), Jani Tiainen (PerusS/Sit), Teresia Volotinen (Vihr), Arja Toltti-Loikkanen (PerusS/Sit), Said Yusuf (Vihr) ja Heli Siberg (Kesk).
Kuntalaisilta saamani palautteen mukaan, lähikirjastoja pidetään arvossa. Ne ovat viihtyisiä, sopivankokoisiksi ja mukavalla tavalla tuttuja ja ne täydentävät aluekirjastojen toimintaa olemalla lähellä asukkaita.
Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö painottaa lähikirjastojen tärkeyttä erityisesti lapsille ja vanhuksille ja on linjannut puoltavansa lähikirjastojen säilyttämistä.
Virkamiesten esitys palautettiin kuitenkin esityksestäni äänestyksen jälkeen uudelleen valmisteltavaksi siten, että asian jatkovalmistelun tulee olla asukaslähtöistä ja Soukan ja Kivenlahden lähikirjastoja ei lakkauteta vaan niitä tulee kehittää edelleen esimerkiksi kumppanuusperiaatteella.
Esitys palautettiin äänin 7-6 ja palautuksen kannalla olivat minun lisäkseni Hannu Suntio (Sd), Jani Tiainen (PerusS/Sit), Teresia Volotinen (Vihr), Arja Toltti-Loikkanen (PerusS/Sit), Said Yusuf (Vihr) ja Heli Siberg (Kesk).
Kuntalaisilta saamani palautteen mukaan, lähikirjastoja pidetään arvossa. Ne ovat viihtyisiä, sopivankokoisiksi ja mukavalla tavalla tuttuja ja ne täydentävät aluekirjastojen toimintaa olemalla lähellä asukkaita.
Sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö painottaa lähikirjastojen tärkeyttä erityisesti lapsille ja vanhuksille ja on linjannut puoltavansa lähikirjastojen säilyttämistä.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastamiseen
Lasten harrastustaminen on saanut erikoisia piirteitä. Osa lapsista harrastaa alle kouluikäisestä asti useita kertoja viikossa valmennusryhmissä, joihin ei enää kouluikäisiä huolita, koska liikeradat oppii parhaiten pikkunatiaisena. Osa lapsista kiinnostuu jostakin harrastuksesta vasta alakoululaisena, näin olen ikäloppuna ja saa kuulla, että ehei. Juna meni jo. Osa harrastuksista on niin kalliita, että perheen on pakko valita harrastuksen tai täyden vatsan välillä. Osa harrastuksista kasvaa ja paisuu muutamassa vuodessa sellaisiin mittoihin, että yhden lapsen harrastaminen määrää koko perheen elämänrytmin. Osa harrastuksista loppuu, koska lapsi väsyy liian runsaisiin harrastuskertoihin, perhe väsyy kuljettamaan lasta kaiken liikenevän vapaa-ajan ympäri Uuttamaata ja harrastuksen vaatimat taloudelliset satsaukset hipovat pilviä.
Helsingissä vuonna 2008 lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittavassa selonteossa todetaan, että lasten harrastaminen eroaa merkittävästi kaupungin erialueilla ja että yksinhuoltaja perheiden lapsissa oli selvästi enemmän lapsia, joilla ei ollut yhtäkään harrastusta.
Kuinka ihmeessä voi olla näin vaikeaa saada aikaiseksi sellaista lasten harrastustamisen kulttuuria, jossa jokaiselle lapselle löytyy mieleinen harrastus ja jossa harrastus pysyy harrastuksena?
Oheisissa linkeissä painavaa asiaa ja tutkittua tietoa lasten harrastamisesta.
* Hans Günther Bastianin (1990-luvulla) tutkimus musiikkiharrastuksen vaikutuksesta lasten elämään.
* Päivi Bergin (2010) tutkimus, jossa sivutaan mm perheen taloudellisen tilanteen heijastumista harrastuksiin, koululiikuntaan ja asemaan ryhmässä.
Näiden tutkimusten valossa lasten harrastusmahdollisuuksien parantaminen on parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa.
Helsingissä vuonna 2008 lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittavassa selonteossa todetaan, että lasten harrastaminen eroaa merkittävästi kaupungin erialueilla ja että yksinhuoltaja perheiden lapsissa oli selvästi enemmän lapsia, joilla ei ollut yhtäkään harrastusta.
Kuinka ihmeessä voi olla näin vaikeaa saada aikaiseksi sellaista lasten harrastustamisen kulttuuria, jossa jokaiselle lapselle löytyy mieleinen harrastus ja jossa harrastus pysyy harrastuksena?
Oheisissa linkeissä painavaa asiaa ja tutkittua tietoa lasten harrastamisesta.
* Hans Günther Bastianin (1990-luvulla) tutkimus musiikkiharrastuksen vaikutuksesta lasten elämään.
* Päivi Bergin (2010) tutkimus, jossa sivutaan mm perheen taloudellisen tilanteen heijastumista harrastuksiin, koululiikuntaan ja asemaan ryhmässä.
Näiden tutkimusten valossa lasten harrastusmahdollisuuksien parantaminen on parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa.
torstai 28. tammikuuta 2010
Leppävaaran urheilupuisto ja ulkoilualue
Seuraava askel urheilupuiston kehittämisessä voisi olla käyttötarkoituksen laajentaminen ulkoilualueen suuntaan. Metsässä risteilee jo lenkkipolkuja. Lisää liikkujia alueelle houkuttelisivat helppokulkuinen ulkoilu- tai retkeilyreitti, jolla voisi liikkua myös lastenrattaiden ja pyörätuolin kanssa ja metsään merkitty vaikeakulkuisempi ulkoilureitti. Ulkoilureittien varrella olisi tietysti makkaranpaistopaikka pöytineen. Ja mikä estää katselemasta maisemaa sillä silmällä, josko jokin mäennyppylä saisi alkaa toimia leppävaaralaisten uutena laskiaismäkenä.
Suur-Leppävaarassa asuu noin 60 000 henkilöä, joten se on asukasluvultaan Espoon suurin suuralue. Asukkaita on lähes yhtä paljon kuin Hämeenlinnassa, joka on Suomen 14. suurin kunta. Kyllä sellainen joukko tarvitsee oman lähivirkistyalueen. Nyt Suur-Leppävaaralaiset kulkevat ulkoilemaan Luukkiin, Oittaalle tai vieläkin kauemmaksi. Pienellä investoinnilla ulkoilualueeseen saisimme edistettyä hyviä asioita niin terveyden ja hyvinvoinnin kuin ilmastonkin kannalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)